Rytmi kuvataiteessa

                                     Työ 2: Rytmi-veistos

    Toisen työn aiheena oli tehdä teknisenluokasta tuodusta roskapuusta jokin veistos, esittävä tai abstrakti, kunhan siihen käytettäisiin sidottua tai vapaata rytmiä tai molempia. Palaset kiinnitettiin toisiinsa kuumaliiman avulla. Halutessaan työn sai myös maalata akryyliväreillä.
   Kun opettaja ensimmäisen kerran kertoi aiheen, olin aivan ymmälläni. En ollut koskaan kuullutkaan koko asiasta, tuli mieleen vain musiikin rytmi. Kuitenkin heti, kun tarkennettiin ja näytettiin muutama kuva, asia selvisi. Työtä aloittaessani vain keräsin muutaman palasen pöydälleni ja siirtelin niitä aikani sinne tänne miettien aihetta. Moni alkoi tekemään jotakin abstraktia, mutta itse halusin mieluummin esittävän patsaan. Venytellessäni viilunauhaa mieleeni muistui lähikaupan tiskillä oleva lohipatsas, jota olin penenä monesti katsellut. Voisin tehdä siitä oman version.
   Viilunauhasta tein kalalle vartalon, ja tuin sen ylös jäätelötikulla. Tikuista muokkautui myös pään yläreuna ja pyrstön takusta, johon kiinnitin hammastikuista silputtuja palasia. Pää oli alunperin tarkoitus rakentaa kokonaiseksi, mutta siitä olisi saattanut tula liian raskas verrattuna ilmavaan muuhun osaan, ja lisäksi en tiennyt kuinka sitä olisin edes tehnyt. Niinpä laitoin kalalle vain viilunauhasta taivutetut mulkosilmät. Työ näytti minusta hyvältä puunvärisenä, joten en maalannut sitä.
   Minusta työ oli hauska ja mukavaa vaihtelua yleiselle maalaamiselle tai savipatsaille. Oli myös hyödyllistä tietää patsaista jotain, ehkä seuraavalla kerralla voi ymmärtää paremmin jotain työtä, joka ei ole aiemmin auennut kunnolla.

Väriharmonia

                    Työ 1: Kaleidoskooppi eli neliösommitelma

   Kaleidoskooppiharjoituksessa tehtävänä oli suunnitella ja luoda haluamansa kuva, joka sitten kopioitiin kolmelle muulle samanlaiselle paperinpalalle kalkkeripaperin avulla. Kopioinnin jälkeen viivat sai vahvistaa halutessaan permanent-tussilla, jonka jälkeen kuvat värjättiin vesiväreillä. Ideana työn värityksessä oli käyttää jotakin seuraavista värimaailmavaihtoehdoista: lähiväriharmoniaa, yksiväriharmoniaa, valööriharmoniaa tai vastaväriharmoniaa. Valmiit palat liimattiin kartongille haluttuun asetelmaan.
   Omassa työssäni valitsin aiheekseni heti itselleni tärkeän aiheen, eli luonnon. Työstä tuli aika pikkutarkka sudentassun ja kerälle kääntyvien köynnösten takia, mutta omasta mielestäni se oli silti onnistunut valinta. Värimaailmaan käytin lähiväriharmoniaa: sinistä tassuissa ja vihreää köynnöksissä. Alkuperäisessä suunnitelmassa koko kuvan taustasta piti tulla metsänvihreä, mutta huomasin köynnösten kärkien katoavan siihen. Tein siis pienen muutoksen, ja värjäsin ainoastaan valkoisten paperinpalojen reunat vesivärikynien avulla ja asetin palat tummanvihreälle kartongille. Sekin ratkaisu toimi ihan hyvin.
   Minusta väriharmonian teoria oli mielenkiintoista ja hyödyllistä. Piirrän paljon vapaa-ajalla ja olen monesti törmännyt tilanteeseen, että muuten hyvä kuva on mennyt värien osalta metsään, joten esimerkeistä ja työstä oli tosiaan apua. Ensin olin aikeissa tehdä työstä valööriharmonisen, koska se olisi  ollut tuttu vaihtoehto lyijykynätöiden takia. Olen tyytyväinen, että valitsin toisen vaihtoehdon.

Sudella on minulle suuri symbolinen merkitys, joten otin sen mukaan työhöni. Köynnökset puolestaan kuvaavat luontoa yleisesti ja hieman eksoottisesti, ja tumma pohja on valittu kuvaamaan Suomen tummia havumetsiä.