arkkitehtuuriessee

Arkkitehtuuriessee

   Tehtävänämme oli etsiä Rovaniemeltä jokin arkkitehtuurinen kohde ja tarkastella sitä ja etsiä siitä joitain tietoja. Valitsin kohteekseni kauppakskus Revontulen, koska se on yksi Rovaniemen näyttävimmistä kohteista. Essee on kirjoitettu Wordillä, mutta en osaa liittää tiedostoa bloggeriin, joten kopioin sen tähän suoraan.

                                 Arkkitehtuurisen kohteen tarkastelu

                      Valitsin kohteekseni Rovaniemen kauppakeskus Revontulen, koska se on yksi suurimmista katseenkerääjistä suuren kokonsa, sijaintinsa ja julkisivunsa tähden. Itse pidän kauppakeskuksesta juurikin sen koiliseen päin näkyvästä lasiseinän vuoksi, sillä jouluvalojen aikaan se näkyy kauas ja on mielestäni upean näköinen.

  

Kauppakeskus Revontuli sijaitsee Rovaniemen keskustasta ja se on rakennettu Valtatie 4:n yläpuolelle, kauppakeskus Rinteenkulman ja Kukkolan yhtiötalon välissä, ja sen pääsisäänkäynti Koskikadulla.

Kauppakeskus Revontuli on avattu 7. joulukuuta 2007. Siinä on kauppakeskuksen lisäksi neljä kerrosta toimistotiloja, joka sijaitsevat takaosan ”tornissa”. Parkkihallista löytyy 800 parkkipaikkaa, ja kauppakeskuksessa kävijöitä on noin 3 miljoonaa vuodessa.

En tarkkaan tiedä kuka on suunnitellut Revontulen saati mistä se on tehty, mutta sijainnista vilkasliikenteisen tien päällä voi päätellä, että kauppakeskus on tarkkaan suunniteltu ja rakennettu kestämään rasitusta, kuten tärinää. Sisäkäytävä on pääovelta katsottuna lievästi oikealle kaartuva ja sen katto on tuettu suurilla kivipalkeilla.

 Mielestäni kauppakeskuksen toimivuus on hyvä, yhden käytävän varrelta löytää vaikka mitä, eikä tila tunnu kovin ahtaalta pitkän käytävän ja korkean katon ansiosta. Revontulesta pääsee ulos seitsemää eri kautta hätätilnteiden varalta, joten myös turvallisuus on huomioitu. Myös toimistotiloista tulee kauppakeskuksen ulkopuolella sijaitsevat portaat parkkitasolle. Mielestäni myös sijainti on hyvä, keskus sijaitsee helposti saavutettavassa paikassa ja on yksi osa Rovaniemen julkisivua.

                                                                                                             Aino Valolahti

^tämä kuva oli esseessä, mutta se ei jostain syystä näy...

KU2: Kuvatripletti ja vedos

Kuvatripletti ja vedos

   Tehtävänämme oli kuvata jotain arkkitehtuurista kohdetta. Kuvausaihe oli aika haastavaa valita ja pyörin ympäri koulua pitkän aikaa tuijotellen seiniä ennenkuin keksin, että voisin kuvata porraskaiteita. Hyvä idea sinänsä, mutta miten löytäisin kymmenen erillaista kaidetta? Koulusta löysin kahdenlaisia, mutta muita varten täytyi minun lähteä vähän seikkailemaan. Otin kuvia ulkoportaikkojen ja kävelyliuskojen kaiteista koulun lähiympäristön rakennuksista. Sain kaikki kymmenen kuvaa kasaan.
   Kymmenenstä kuvasta piti valita kolme, joista tehdään suurikontrasteinen mustavalkokuva. Valitsin molemmat koulussa ottamani kuvat ja lisäksi Ounaspirtin kaiteen kuvan Niistä saikin mainion yhtenäisen kuvatripletin.
   Asettelu on rakennettu materiaalin ja asennon mukaan. Ylimmän kuvan kaide on kokonaan puuta ja alin metallinen, joten metallisiin kiinnikeisiin laitetun puisen kaiteen kuva oli kuin niiden välimuoto ja sopi hyvin keskimmäiseksi. Lisäksi sattui sopivasti, että ylimmässä kuvassa kaide osoittaa hieman ylöspäin, keskimmäisessä melko suoraan ja alimmassa vähän alaspäin, jolloin kuva näyttää aukeavan oikealle.

   Seuraava vaihe työssä oli tehdä vedos yhdestä kuvista. Valitsin metallikaiteen, josta otettiin kopio, koska tulostinmuste ei sopinut seuraavassa vaiheessa käytettävän aineen kanssa. Kopio valeltiin afrikankumilla(?) ja annettiin kuivua hetki. Seuraavaksi kuva sotkettiin mustaksi öljypohjaisella maalilla ja telalla. Seuraavaksi ylimääräinen maali pestiin pois vedellä ja sienellä. Sitten painettiin kuva kuivalle paperille ja hierottiin kuva kiinni lusikalla.
   Kuvan kuivuttua kunnolla sille tehtiin vielä kehykset paksusta pahvista, mutta siitä minulla ei ole kuvaa.

   Työ oli mielestäni ihan mielenkiintoinen ja onnistuin lopulta hyvin, vaikka alkuunpääseminen tuotti hieman hankaluuksia. Vedos ei onistunut ihan niin hyvin kuin olisin toivonut, laitoin kai liikaa kumia. Mutta siis hauska työ, ei voi moittia.Olen aiemmin tehnyt vedoksia kaiverretuista painokuvista, mutten koskaan aiemmin ollut kuullutkaan tästä tekniikasta.

KU2: kuutio

Kuutio

   Koko kurssin ajan teimme "kuutiota", omaa huonetta. Suunnittelimme sille seinämaalaukset, huonekalun, ikkunan, sisustuksen ja ikkunan näkymän. Työ kokonaisuudessaan oli mielestäni hauska ja hyvin suunniteltu, ja nautin sen tekemisestä, kiitokset harjottelijoille. :)
  Ihan ensimmäiseksi meidän piti tietenkin rakentaa kuutio. Se tehtiin paksusta pahvista mattoveitsen ja liiman sekä, minun tapauksessani, teipillä (oli hieman ongelmia liiman pysymisessä). Seuraava etappi oli suunnitella ainakin yhdelle seinälle tuleva seinämaalaus. No, innostuin sitten siihen malliin että suunnittelin kaikki seinät ja vielä katonkin. Suunnitelmat elivät koko ajan tehdessä, mutta kurssin lopuksi olin kuitenkin kaikki ehtinyt maalata.
   Halusin tehdä kuutiosta mahdollisimman

omannäköiseni. Seinämaalauksista kuvastuu siksi omat kiinnostuksen kohteeni.
   Katossa on kuva avaruudesta, koska alon kiinnostunut niin astrologiasta kuin astronomiasta. Omistan kaukoputken ja opettelen tähtikuvoita, ja valokuvaan mielelläni taivasta. Lisäksi olen kuuhullu, joka näkyy myös toisessa seinämaalauksessa.

   Takaseinässä on itämainen JingJang-merkki. Minua on kuvailtu tasapainoiseksi ihmiseksi ja olen itsekin sitä mieltä. Myös judo-harrastukseni tuo elämänhallintakeinoja, ja koulumenestyksestäni voi nähdä, että vaikka

olen kilpaharrastaja, hoidan myös kouluni.

   Oikeanpuoleisella seinällä oleva öinen maisema kuvaa Suomea kotimaana. Ulvova susi symboloi kaipuuta takaisin pakkaseen ja hankien keskelle, missä ikinä olenkin menossa.
   Vasemmalla seinällä on ulkoseinää kuvaava valkoinen seinä, jossa kiipeilee köynnöskasvi. Se kuvaa matkailuintoani, ja tein ikkunan juuri tälle seinälle, koska yhdessä seinämaalauksen kanssa se kuvaa haluani nähdä maailmaa. Seinä on tarkoitettu kuuluvan jonnekkin lämpimään maahan, kuten vaikka Espanjaan, ja se on tarkoituksella sijoitettu vastapuolelle kuutiota verrattuna susikuvaan.

   Nämä kuvat ovat näkymä ikkunasta. Näkymä on tulevaisuuden kuva, ja se on tavallaan yhdistynyt ikkunaseinän maalaukseen, koska se on Espanjan rannikolta. Tulevaisuuteen se liitty siksi, että tiedän perheeni suunnittelevan matkaa ensi keväälle, ja odotan sitä jo innolla.
   Työ on tehty aluksi lyijykynällä. Sen päälle on maalattu vesiväreillä hennosti väriä ja lopuksi joitakin viivoja on tummennettu musteella.

 Työtä tehdessä oli tarkoitus keskittyä perspektiivin luomiseen. Itse käytin yhtä pakopistettä ja väriperspektiiviä.

   Tehtävänämme oli myös suunnitella
kuutioomme oma huonekalu, tällä kertaa tuoli. Ajatukseni heräsi heti: haluaisin ison, muhkean löhöilynojatuolin, johon on mukava käpertyä lukemaan tai katsomaan televisiota. Halusin tehdä tuolista mahdollisimman aidon, joten rakensin sen runkoa ja "jousitusta" myöten. (Rautalangan uppoaminen sormeen sattuu muuten aika paljon, näin välikommenttina.) Hieman haastetta se tuotti, mutta sain sen lopulta pysymään kasassa. Kuumaliimaa kyllä siihen upposi aika paljon.
  Verhoiluksi valitsin sinisen, koska se on lempivärini ja rauhoittava väri. Oma tämänetkinen on sininen, joten se oli jotenkin tuttu ja helppo vaihtoehto.

    Huonetta sisustaessa käytin useamman tunnin lattian tekemiseen. Käytin pitkiä puutikkuja saadakseni aikaan paneloinnin. Hirveällä kiireellä tehtynä ja kuumaliiman kanssa hosuessa siitä tuli hieman epäsäännöllinen ja hassun näköinen, mutta muuttujat huomioon ottaen hyvää jälkeä. Kaukaa katsottuna se näyttää mielestäni hyvältä.
   Alunperin aioin tehdä huoneestakin sinisen, mutta muutin mieltäni, koska silloin siitä olisi tullut liian yksivärinen. Hetken mietittyäni päädyin violettiin seinään. Väriä sekoittaessani olin kyllä hieman huolissani, kuinka hyvin sininen tuoli sopii violetinsävyiseen huoneeseen, mutta ajattelin sen olevan ihan hyvä, ovathan ne kuitenkin rinnakkaisia värejä.
   Ja itse asiassa olen erittäin tyytyväinen värivaihteluun. Tuoli erottuu hyvin vaaleampana tummaa seinää vasten. Myös lisäämäni yksityiskohdat lisäävät mukavasti kontrastia. Seinän väri toistuu ikkunaverhoissa ja tuolin matossa. Tyynyt, kukka ikkunakka ja kukkapurkin alusliina syntyivät, kun minulla oli ylimääräistä aikaa. Pullonkorkki takanurkassa on olevinaan pieni tynnyri. Se on minun ja ystävieni välinen vitsi, jonka olemme omaksuneet katsottuamme nettigameri PewDiePien videoita. Hänellä on tapana huuta kovaan ääneen "BARRELS!!!" aina kun hän näkee tynnyreitä.
   Halusin huoneeseen myös lampun, mutta jotkut olivat jo tehneet jalkalamppuja, joten halusin kehitellä jotain omaa. Löysin kotoa paketeissa käytettäviä pehmustestyrokseja ja keksin sen. Maalasin styroksit fosforimaalilla, joten ne loisavat (toivottavasti) valoa.
   Kirjahylly oli myös täysin extempore idea. Halusin saada huoneeseen jotain kuvaamaan lukuharrastuksiani, mutta minulla ei ollut aiaa alkaa rakentaa irtonaista kirjahyllyä. Sitten muistin suoraan seinään kiinnitettävät hyllyt, ja löydettyäni sopivan puupalan löin sen liimalla kiinni seinään. Spontaanin idean huomaa muunmuassa siitä, että hylly on hieman kallellaan vasemmalle. Toisaalta, ei kaiken tarvitse aina olla niin tarkkaa.
   Viimeisellä tunnilla minulla oli lähinnä kuution tuijottelua, joten aikani kuluksi lisäsin huoneeseen vielä yhden yksityiskohdan. Olen kiinnostunut monista eri tieteistä, ja luonnontieteet ovat lähellä sydäntä. Lisäksi pidän paljon erilaisista "Elämän pieniä viisauksia" -laushduksista. Siispä lisäsin neljä lausahdusta huoneeseeni.

   Ikkunan päällä lukee teksti "Enjoying life isn't harder than enjoying moments of happiness" eli "Nauttiminen elämästä ei ole vaikeampaa kuin nauttiminen onnellisuuden hetkistä." Se on oma elämänasenteeni. Olen muutama vuosi sitten päättänyt ottaa positiivisen asenteen elämään, tuli mitä tuli, ja olen huomannut olevani onnellisempi kuin aiemmin, jolloin murehdin milloin mitäkin.

   Seuraavat kolme ovat kaikki Einsteinin lausahduksia, jotka osuvat mielestäni naulan kantaan. Lamppujen välissä on teksti "The most important thing is not to stop questioning" eli "Tärkeintä on olla lopettamatta kyselemistä," mikä on minusta kaiken tiedonhankinnan ja uteliaisuuden perimmäisyys. Kysyvä ei tieltä eksy, kuten sanonta kuuluu.

   Ikkunan viereinen teksti "Reality is merely an illusion, albeit a very presistent one" eli "Todellisuus on vain harha, vaikkakin hyvin sitkeä harha" kuvaa mielestäni hyvin sitä, kuinka tietämätön ja tyhmä ihminen voi olla. Mistä voimme tietää, että olemassaolomme ei ole jonkin illuusion tulosta? Me vain luulemme sitä todellisuudeksi, mutta loppujen
lopuksi voisi kysyä: Mitä on todellisuus?

   Oikeanpuoleisen lampun alapuolella oleva teksti "Imiginaion is ore important than knowledge" eli "Mielikuvitus on tärkeämpää kuin tieto" on mielestäni yksi merityksellisimmistä lausahduksista, joita olen kuullut, koska järkevyyden lisäksi sen voi todistaa. Ilma mielikuvitusta ei oli mitään, mitä voisi tietää, koska ilman mielikuvitusta ei voi oppia tietämään mitään. Jos Einsteinillä ei olisi ollut mielikuvitusta, kukaan ei koskaan ehkä olisi kuullut suhteellisuusteoriasta saati tuntisi tätä älykkyyden ruumiillistumaa.

   Mielestäni onnistuin "Kuutio"-työssäni hyvin. Sain kaiken valmiiksi ajoissa, ja tiukasta aikataulusta huolimatta sain rakennettua siihen paljon yksityiskohtia ja tein tarkkaa työtä. Seinätekstit olisi tietenkin voinut tehdä hienomminkin, mutta mustekynä, hankala työasento ja rosoinen maalipinta hankaloittivat vähän kirjoittamista, joten ne ovat hyvät. Alunperin lampun alapuolella oleva teksti oli tarkoitettu kirjahyllyn alapuolelle kuvaamaan lukemista ja lempigenreäni fantasiaa, mutta muste ei näkynyt tummasta seinästä, joten maalasin sen piiloon ja kirjoitin sen toiseen seinään.
   Kaikkein hauskinta oli mielestäni tehdä tuolia, koska olen aina halunnut koeilla pienoismallien tekemistä. Sekin oli osasyy, miksi tein runkoa niin tarkasti. Pidän näpertelystä. Saa nähdä rakennanko joskus vapaaajalla jatkoa kuutiolleni.

Crosque

 Työ 5: Crosque-kuvia elävästä mallista

    Tunnilla puhuttiin crosque-piirtämisestä. Olen kyllä kuullut siitä monesti, mutten koskaan itse kokeillut. Olin todella innostunut tehtävästä.

Tehtävä oli kaksiosainen. Ensimmäisessä osassa piirsimme croqueita opettajan toimiessa mallina. Aloitimme kolmesta ja puolesta minuutista ja vähensimme aina puoli minuuttia. Viimeinen piirrustus oli 20 sekunnin sessio. Tuhrustuksista tuli yllättävän hyviä, kun pääsi ideaan kiinni.
   Toisessa osassa tehtävänä oli valita kolme omista croque-piirroksista ja siirtää ne puhtaalle arkille. Titenkin astetta huolelliemmin piirtäen. Lopuksi työ piti värittää psykedeelisillä väreillä.
   Omasta työstäni tuli mieleeni kaupunkiympäristö, kun olin saanut hahmoteltua henkilöt paperille. Niimpä kuvasin kaupungin kulmikkuutta erilaisilla kuutiomuodoilla taustalle. Mielestäni työ oli hauska ja onnistunut. Minulle tuli vain hieman kiire saada se valmiiksi, mutta onnistuin kuitenkin palauttamaan sen ajoissa.

Kuvanveisto

Työ 4: Veistosparit

    Teoriaosuus käsitteli kuvanveistoa, joka ei ole minulle kovin tuttu taiteen ala. Koulussa muutaman kerran yrittänyt saada savikasaa ojennukseen.
   Tehtävänä oli parin kanssa valita sanapari, josta sitten rakennettiin teeman mukaisesti, olemmat omaasta sanastaan. Minulla ja parillani oli sanapari "uusi-vanha", joista minä otin "uuden". Siis jotain yltiömodernia. Päätimme parini kanssa tehdä molemmat omanlaisemme pöydän pienoismallit. Asiaa hankaloitti se, että työn pitisi olla puoliabstrakti. Kuinka tehdään puoliabstrakti pöytä? Läträsin savea edestakaisin pitkän aikaa, ennenkuin pääsin vauhtiin. Tuloksena oli pöytä, jonka tuoli oli kiinni pöydänjalassa. Toinen ehto oli, että veistoksessa pitäisi olla tyhjää tilaa. Okei, tökätään tuoliin reikä ja kaivetaan syvennyksiä jalan etuosaan.
   Lopputulos: ihmeelinen hökötys joka näyttää puun ja sienen risteytykseltä. Ja maalatessakin sitten vähän ongelmia. Pöydän päälyosan maali käpristyi irti kuivuessaan, eikä minulla ollut enää aikaa korjata sitä.
   Mielestäni työ oli hauska. Vaikka lopputulos oli mitä oli, onnistui se mielestäni kohalaisesti, kun vertaa määrään, jota ietän saven parissa.

Sommittelu

Työ 3: Taideteos taideteoksen sisällä

    Tämän työn ideana oli oppia erotamaan erilaiset sommittelutekniikat toisistaan. Mielestäni teoriaosuus oli mielenkiintoista, koska en koskaan ole pahemmin ajatellut kuinka kuvan osat sommiteltaisiin paperile, olen vain laittanut sopiville paikoille.
   Itse työssä piti saada valittu taideteos sulautumaan itse tehtyyn taustaan. Valitsin tämän ikkunalaudalla olevaa pääpatsasta esittävän uvan, koska siitä alkoi heti viriämään jotain idean poikasta. Jokseenkin suunnitelmani muuttuivat useaan otteeseen työtä tehdessäni.
   Patsaan otsassa oleva tahra muistutti verta, joten otin siitä aiheen. Ensin ajattelin, että ikkunaseinusalla olii voinut näkyä varjokuvina murhenäytelmä, mutta se tuntui liian vaikealta toeuttaa, ja lisäksi se olisi täyttänyt kuvaa liikaa. No entäs sitten pelkkä verinen käsi? Muuten hyvä idea, mutta sinä päivän ei taas tullut käden piirtämisestä mitään. Seuraava ajatus oli portaali toiseen ulottuvuuteen, mutta se oli jo liian absurdia. Lopulta päätin, että paras oli vai räiskyttää "veripisaroita" seinään.
   Jossakin vaiheessa opettaja kysyi, mitä sommittelukeinoa käytin, ja tajusin, etten ollut uhrannut ajatustakaan sille. Onneksi työ oli puolivahingossa kuin kultaisella leikkauksella tehty.
   Minusta työ oli ihan hyvin onnistunut, vaikka kymmeneen kertaan maalatut verhot eivät vieläkään ole oikean väriset, ja vaikka seinää maalatessa tuntui sen menevän koko ajan katastrofaaliemmaksi.

Rytmi kuvataiteessa

                                     Työ 2: Rytmi-veistos

    Toisen työn aiheena oli tehdä teknisenluokasta tuodusta roskapuusta jokin veistos, esittävä tai abstrakti, kunhan siihen käytettäisiin sidottua tai vapaata rytmiä tai molempia. Palaset kiinnitettiin toisiinsa kuumaliiman avulla. Halutessaan työn sai myös maalata akryyliväreillä.
   Kun opettaja ensimmäisen kerran kertoi aiheen, olin aivan ymmälläni. En ollut koskaan kuullutkaan koko asiasta, tuli mieleen vain musiikin rytmi. Kuitenkin heti, kun tarkennettiin ja näytettiin muutama kuva, asia selvisi. Työtä aloittaessani vain keräsin muutaman palasen pöydälleni ja siirtelin niitä aikani sinne tänne miettien aihetta. Moni alkoi tekemään jotakin abstraktia, mutta itse halusin mieluummin esittävän patsaan. Venytellessäni viilunauhaa mieleeni muistui lähikaupan tiskillä oleva lohipatsas, jota olin penenä monesti katsellut. Voisin tehdä siitä oman version.
   Viilunauhasta tein kalalle vartalon, ja tuin sen ylös jäätelötikulla. Tikuista muokkautui myös pään yläreuna ja pyrstön takusta, johon kiinnitin hammastikuista silputtuja palasia. Pää oli alunperin tarkoitus rakentaa kokonaiseksi, mutta siitä olisi saattanut tula liian raskas verrattuna ilmavaan muuhun osaan, ja lisäksi en tiennyt kuinka sitä olisin edes tehnyt. Niinpä laitoin kalalle vain viilunauhasta taivutetut mulkosilmät. Työ näytti minusta hyvältä puunvärisenä, joten en maalannut sitä.
   Minusta työ oli hauska ja mukavaa vaihtelua yleiselle maalaamiselle tai savipatsaille. Oli myös hyödyllistä tietää patsaista jotain, ehkä seuraavalla kerralla voi ymmärtää paremmin jotain työtä, joka ei ole aiemmin auennut kunnolla.